Simola ja kristillinen luokkajako

keskiviikko, 13 syyskuu 2006 @ 12:49
Kirjoittaja: Anonymous

Kirkko ja Kaupunki -lehden pääkirjoituksessa 13.9.2006 Seppo Simola kertoo näkemyksiään Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin uudesta esityksestä Helsingin seurakuntarajojen uudelleenjärjestelyksi. Simolan kirjoitus sisältää kritiikiä erityisesti yhtä tuomiokapitulin esityksen perustelua kohtaan - nimittäin tuomiokapitulin tekemää erottelua ydin- ja etäseurakuntalaisiin. Tätä ei Simola voi kuin hämmentyneenä ihmetellä. Filosofian on väitetty alkavan hämmennyksestä. Ehkä näin on laita myös toden filosofian - kristillisen teologian suhteen? Ehkä tämä on alku jollekin suurelle linjamuutokselle Kirkko & Kaupunki -lehden toimituksessa?

Pääkirjoituksessa Seppo Simola siis kirjaa näkemyksiään Helsingin tuomiokapitulin uudesta esityksestä seurakuntien rajojen uudelleenjärjestelyksi. Siitä ei nyt sen enempää. Jätän suosiolla sen kysymyksen asiaan perehtyneille. Simola kritikoi kuitenkin erityisesti yhtä tuomiokapitulin esityksen kohtaa. Nimittäin esityksen erottelua ydin- ja etäseurakuntalaisiin. Seuraavassa se, mitä Simolalla on sanottavanaan tästä:

Vastenmielistä puhetta, suoranainen sammakko, kapitulin paperissa on käsitepari ydin- ja etäseurakuntalaiset. Tällainen kielenkäyttö hätkähdyttää. Kapituli jaottelee kirkon jäsenet ikään kuin a- ja b-luokan kristityiksi sillä perusteella, kuinka tiiviisti he kirkolla käyvät. Ehdotetulla seurakuntarakenteella vastattaisiin kapitulin mielestä parhaiten molempien ryhmien tarpeisiin. Hämmentävää.

Hyvin hämmentävää, Simolan näkemys nimittäin. Lehdistössä on viime aikoina ollut mainintoja Helsingin piispan tuoreesta valinnasta teologiseksi sihteerikseen. Huomiota on saanut erityisesti tämän “desantin” kirkkokritiikki. Hänen kansankirkko-näkemykseen kohdistamansa kritiikki on saanut osakseen lähinnä hämmästyneitä katseita ja ihmetteleviä kommentteja. Lähinnä tämä paljastaa kuinka näkemys on niin tiukkaan iskostunut kansankirkolliseen sieluun, ettei sitä kyetä ehdoin tahdoin kyseenalaistamaan. Tästä muistutuksen antaa Simolan kokema hämmennys tuomiokapitulin teologisen näkemyksen äärellä. Simola itse toteaa: “Kapitulin ehdotuksen perustelut ovat teologisia.” Simolan odottaisi teologina ottavan kantaa perusteluiden pätevyyteen. Sen sijaan hän on hämmentynyt.

Jako ydin- ja etäseurakuntalaisiin on perusteltu jokaiselle, joka edes kerran on osallistunut normaalin kastetoimitukseen ja siihen kuuluvaan kastekeskusteluun. (Itselläni näitä on koossa kaksin kappalein, joten en kirjoita kokemuksen tuomalla rinta-äänellä. Jotain nämäkin silti kertovat.) Näissä kastekeskusteluissa ovat lapsen vanhemmat paljastaneet elävänsä täysin irrallaan seurakunnan elämästä ja uskosta. Mitään ei tiedetä seurakunnan uskosta, eikä kirkossa ole käyty sitten oman rippikoulun ja satunnaisten häiden tai hautajaisten. Keskusteluissa seurakuntalaiset paljastavat, etteivät he tiedä edes sitä onko heillä talossaan Raamattua. (Näin toisella käynnillä johon osallistuin.) Sen sijaan seurakunnassa käyvät, ja erityisesti paljon parjattujen herätysliikkeiden ja säätiöiden jäsenet, ovat useasti hyvinkin perillä kirkkonsa uskosta ja elämästä. Miksi siis hämmentyä? Onhan ero kuin yöllä ja päivällä. Eikö jo tämä riittäisi vähentämään hämmennystä? Ei, sillä kansankirkollinen ei voi asettaa kristittyjä a- ja b-luokan kasteihin.

Simolan ajatuksen taustalla luulen olevan aivan hyväksyttävän näkemyksen armon kuulumisesta kaikille ihmisille. Eikä tätä tule mistään hinnasta kieltää. On kuitenkin ero niiden kristittyjen välillä, jotka elävät armosta ja, ja niiden, jotka elävät kuin armollista Jumalaa ei olisi, siten Hänet käytännössä kieltäen. Tästä on kysymys. Armo kuuluu kaikille, mutta kaikki eivät sitä mielestään tarvitse, ja tämä ero tulee näkyviin siinä, hakeutuvatko seurakunnan jäsenet sunnuntaisin kirkkoon Jumalan sanan äärelle ja ehtoollista nauttimaan vai eivät. Kastetut ihmiset itse tekevät päätöksen kuuluvatko he a- vai b-luokkaan. Ketään ei ole kielletty “käymästä kirkossa”. Jotkut vain eivät käy. Miksi tämä aiheuttaa hämmennystä? Eikö tuomiokapituli ehdotuksessaan tee vain käytännölliset johtopäätökset tästä asiantilasta ja pyri järjestämään hiippakunnan organisaatiota tämän tosiasian paremmin huomioonottavaksi?

Vai onko tuomiokapitulissa ehkä muitakin viekkaita desantteja?

Kirjoittaja: Tertius on keskiviikko, 13 syyskuu 2006 @ 19:27
Simola onnistui taas kerran! Kannattaa kuitenkin huomata, ettei Simola ainoastaan hämmenny - hän paheksuu. Mitä Simola sitten paheksuu? Hän paheksuu puhetta “ydin- ja etäseurakuntalaisista”. Hän paheksuu sitä siksi, että tämä jakaa seurakuntalaiset Simolan mukaan kahteen eri arvoiseen kastiin. Mutta! Eihän kapitulin jaottelu ota mitään moraalista tai muutakaan arvottavaa kantaa asiaan; se vain toteaa asiaintilan. Simolan ärähdyksen voi tulkita vain siten, ettei vallitsevaa asiaintilaa saa vain kerta kaikkiaan lausua ääneen, koska se on jo sinällään arvottavaa ja siten “vastenmielistä”.

On todella huolestuttavaa, että Helsingin Seurakuntayhtymän viestintäjohtaja sulkee silmänsä todellisuudelta. On nimittäin aivan ilmiselvä tosiasia, että kirkkoon kuuluu eri tavoin seurakunnan toimintaan osallistuvia. Yksi varsin kuvaava jaottelu on puhua aktiivi- ja passiiviseurakuntalaisista. Aktiiviseurakuntalaisia ovat ne, jotka osallistuvat seurakunnan toimintaan vähintään suht’ säännöllisesti. Passiiviseurakuntalaisia ovat ne, jotka osallistuvat häihin, hautajaisiin ja ehkä joskus joulukirkkoon. Mutta varmasti tämäkin jaottelu on Simolasta “vastenmielinen”. Nyt vain on sillä tavalla, että sekä aktiivi- että passiiviseurakuntalaiset itse hyväksyvät auliisti tämän jaon totuudenmukaisena ja myöntävät auliisti olevansa seurakunnan suhteen joko aktiivisia tai passiivisia. Lisäksi tämän jaon hyväksyvät esimerkiksi kirkon ulkopuoliset kriitikot (vapaa-ajattelijat) ja tutkijat. Miksi Simola ei voi sitä hyväksyä? Eikö hän halua kohdata todellisuutta?

Kirkko on muutosten kourissa. Uusia strategioita tarvitaan kipeästi estämään yhä kiihtyvä jäsenkato. Tällaisessa tilanteessa on suuri virhe sulkea silmänsä siltä, että kirkon jäseninä on eri tavoin kirkkoon suhtautuvia. Kirkon jäseninä on (tiedoksi vain Simolalle) runsaasti niitä, joiden linkki seurakuntaan on ohut jos ei täysin olematon ja jotka ovat aatteellisesti ja maailmankatsomuksellisesti etääntyneet kirkon uskosta kauas. He ovat potentiaalisia huomispäivän eroajia. Jos tästä tosiasiasta ei voi puhua ääneen, kirkolla ei ole tulevaisuutta.

Kirjoittaja: Justinos on keskiviikko, 13 syyskuu 2006 @ 21:31
Voisinpa vielä lisätä, että jos tästä tosiasiasta ei saa puhua, ja tällaisen jaon tekeminen on itsessään jotenkin moitittavaa, mitä järkeä on yrittää saada ihmisiä seurakunnan tilaisuuksiin? Miksi tilastoida osallistujamääriä ja yrittää parantaa toimintaa.

Jopa K & K uutisoi mielellään erityismessuista ja muista tilaisuuksista, jotka keräävät ihmisiä kirkkoon. Miksi ihmeessä, jos on aivan sama, osallistuuko joku toimintaan vai ei?

Tuomiokapitulin paperissahan muuten viitataan Augsburgin tunnustuksen puolustukseen - ecclesia proprie dicta ja ecclesia large dicta. Onko häpeällistä ja moitittavaa, että tunnustuskirjoissamme tällainen erottelu on?

Kirjoittaja: Tertius on torstai, 14 syyskuu 2006 @ 02:40
On syytä vielä lisätä, ettei Simolan vastenmielisenä pitämä jaottelu ydin- ja etäseurakuntalaisiin esiinny ainoastaan hänen mainitsemassaan “tuomiokapitulin esityksessä”. Se löytyy myös tuomiokapitulin www-sivuilta piispan tiedotteesta. Suoltaako Helsingin piispa Simolan mielestä sammakoita? Käyttääkö hän vastenmielisiä ilmaisuja?

Kirjoittaja: kuoriainen on perjantai, 15 syyskuu 2006 @ 00:57
Ehkäpä tuo valittu termi oli vähän huono. Tulee mieleen ihan joidenkin firmojen pronssi-, hopea- ja kulta-bonusasiakkaat sen perusteella miten paljon asiakkuus firmalle tuottaa. Ehkä olisi ollut parempi puhua aktiivisista ja ei-aktiivisista seurakunnan jäsenistä. Se ei kuulosta ollenkaan niin ikävältä kuin kuuluminen yhteisön b-luokkaan.

Kirjoittaja: Justinos on perjantai, 15 syyskuu 2006 @ 10:13
Puhe a- ja b-luokan seurakuntalaisista on Simolan oma heitto. Tuomiokapitulin päätös puhuu ydin- ja etäseurakuntalaisista (kahdesti). Laajempi konteksti, jossa kysymystä käsitellään, on seurakunta jäsenyhteisönä ja palvelujen tarjoana - tätä käsitellään useita sivuja.

Päätökseen voi tutustua kapitulin kotisivuilla: http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/aineistot/helsingin_seurakuntarakenteen_ko/

Kirjoittaja: Justinos on perjantai, 15 syyskuu 2006 @ 10:17
Myös Voitto Huotarin muuten puhui Mikkelissä piispainkokouksessa seurakuntarakenteen uudistamisesta käyttäen samaa mallia - puhuen seurakuntalaisten jäsenidentiteetistä ja palveluidentiteetistä:

Kirjoittaja: Justinos on torstai, 19 lokakuu 2006 @ 11:35
Benedictuksen juttu on edelleen ajankohtainen. Sama outo linja jatkuu Kotimaan (19.10.2006) pääkirjoituksessa Kaivokselan kirkon palosta:

Lapsille, nuorille ja vanhoille kirkko on toiminut kohtaamis- ja toimintapaikkana. Sekin on seurakuntaidentiteetille tärkeää. Ja kansankirkollisen teologian mukaan sille on annettava oma arvonsa.
Näin ei ajatella kaikissa kirkkomme elimissä. Osoituksena siitä on Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin argumentointi esityksessään Helsingin seurakuntarajojen uudelleenjärjestelyksi. Esityksessä jaetaan seurakuntalaiset ydin- ja etäseurakuntalaisin, sen mukaan kuinka aktiivisia he ovat. Jako sai Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajan Seppo Simolan reagoimaan. Hänen mielestään kapituli jaottelee kirkon jäsenet a- ja b-luokan kristityiksi sillä perusteella, kuinka tiiviisti he käyvät kirkossa.

Kirjoituksesta ei sitäpaitsi oikein löydy logiikkaa: Ensin todetaan, että kirkko on toiminut kohtaamis- ja toimintapaikkana. Sille on annettava oma arvonsa. (Kuka ei ole antamassa asialle arvoa? Ei ainakaan tuomiokapituli, pikemminkin Kotimaa-konsernin lehdet.) Todetaan siis, että on tärkeää että kirkko on toiminta- ja kohtaamispaikka. Sitten väitetään, että näin ei ajateltaisi tuomiokapitulissa, kun siellä seurakuntalaisia jaotellaan sen mukaan, miten usein he kirkossa kävivät. Peräti hämärää ja ristiriitaista kirjoittelua… Tärkeää kai ei ole sanotun sisältö, vaan se, että heitetään piikkejä sinne, mistä ei pidetä, ja toistetaan oikeita avainsanoja suhteuttamatta niitä todellisuuteen?