Rahat tai henki!

sunnuntai, 01 huhtikuu 2007 @ 20:58
Kirjoittaja: Justinos

Keskustelu naispappeuden vastustajien tilanteesta kirkossa on viime viikkoina saanut huolestuttavat mittasuhteet. Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola on vaatinut rahojen vetämistä pois naispappeutta hyväksymättömiltä lähetysjärjestöiltä, ja muutamat piispatkin ovat näyttäneet vanhan virkakäsityksen edustajille kirkon ovea. Onko yhteiselo samassa kirkossa vielä mahdollista? Uskojarukous.net julkaisee Maskun kirkkoherran Aino Vestin kirjoituksen asiasta.

Rahat tai henki!

Helsingin seurakuntayhtymässä mietitään tuen vetämistä pois SLEY:n lähetyskannatuksesta naispappeuskiistojen vuoksi, vaikken ymmärrä, mitä tekemistä kenialaisilla ja japanilaisilla on tämän asian kanssa.

Olen vihainen siitä, että Suomen kirkossa ei kunnioiteta vakaata sitoutumista siihen, minkä ihminen omassatunnossaan oikeaksi ymmärtää. Kumpi on pahempaa: tönäistä toinen pois alttarilta vai tönäistä kokonaan pois kirkon virasta? Hätävarjelun liioittelua?

Entä kuka muistaa ne seurakuntalaiset, jotka myös kannattavat perinteistä käsitystä pappeudesta? Tilastollisesti heitä on Maskun kokoisessa seurakunnassakin noin 400! Pitäisikö heitäkin rangaista ja ajaa ulos kirkosta? Minua eivät ole syrjineet naispappeuden vastustajat; joskus kyllä ne tavalliset miespapit! Olen kokenut myös SLEY:n papin kauniisti väistävän. Maskussa en järjestele työvuoroja, mutta toivon, että sinne tänne osuu miespapin vuoroja, joihin voin kutsua SLEY:n pappeja saarnaamaan.

Mielestäni pappeuteni ei ole muiden tunnustamisen varassa. Minulle naispappeuden vastustajat ovat Jumalan kutsumia pappeja ja rakkaita veljiä, jotka julistavat ilosanomaa armosta. En halua syrjiä heidän kutsumustaan. Yhteinen asiamme, armo ei saisi peittyä näiden kiistojen alle.

“Jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.” Gal 5:15 (vk)

Aino Vesti

Maskun kirkkoherra

Kirjoittaja: Kelev on maanantai, 02 huhtikuu 2007 @ 09:40
Erinomainen kirjoitus, ei voi muuta sanoa. Näköjään myös kirkossa suosituksi tulossa oleva kiristys, uhkailu, lahjonta -metodi iskee täysin vääriin kohteisiin. Nuoret (maata näkyvissä -festareiden boikotointi) ja lähetystyö (tuen katkaiseminen) ovat käsittämättömiä kiristyskohteita.

Kirjoittaja: tasanko on maanantai, 02 huhtikuu 2007 @ 16:32
En ymmärrä, mitä sitten, jos yhteiselo ei ole mahdollista. Kirkko näyttää olevan hylkäämässä parhaat voimansa, sen ytimen joka kestää kauemmin kuin äänestyksestä toiseen. Hylkääminen tehdään hölmösti niin, että kaikki varmasti ymmärtävät, ettei kirkossa uskonasioista mitään ymmärretä. En tiedä, huomasiko kukaan muu, mutta viime sunnuntaisessa Helsingin Sanomien artikkelissa esiintyvät naispastorit eivät esiintyneet “uskovaisina”. Naiset saavat kyllä julkisuutta, mutta eivät hengellisen työn tekijöinä, vaan virkamiehinä. Niinä aikoina, kun miehet olivat pappeja ja naiset lehtoreita, sanottiin kai myös, että naiset eivät ymmärrä uskon asioita. Sama ahtaus jatkuu. Erityisen säväyttävää oli lukea arvostetusta joulusaarnasta, jota naispappi odotti kohdalleen lähes 20 vuotta. Hän odotti saadakseen arvostusta. Ehkä tätä ei ymmärrä kukaan, mutta minusta kirkko alkaa kuulostaa teatterikerholta.

Kirjoittaja: Veteraani on maanantai, 02 huhtikuu 2007 @ 17:06
http://henrik.perret.nu/

Kirkko-syntisten sairaala?

Me allekirjoittaneet pidämme kristinuskon tärkeimpänä asiana pelastusta Kristuksen tähden ja haluamme luottaa Raamatun ilmoitukseen uskon ja elämän korkeimpana ohjeena. Virkakysymyksestä ajattelemme keskenämme eri tavalla, mutta emme näe sitä tasa-arvoasiana, eikä se käsityksemme mukaan ratkea riitelemällä.

Haluaisimme kirkkomme olevan perhe, jossa on mahdollista elää toisiamme kunnioittaen ja toisillemme tilaa antaen työvuorojärjestelyillä ja erillisvihkimyksillä.

Suomen ev.lut. kirkko ei pidä perinteistä virkakäsitystä harhaoppina. Sen mukaan kristikunta on 2000 vuotta uskonut ja toiminut. Kirkollamme on edelleen hyvät ekumeeniset suhteet kirkkokuntiin, joissa naispappeutta ei ole hyväksytty. Siksi on teologisesti ja ekumeenisesti kestämätöntä saattaa uskonnollisen vakaumuksen mukaan toimiva naispappeuteen taipumaton rikoslain piiriin.

Kysymys ei ole sukupuolisesta syrjinnästä, eikä työtehtävien laiminlyönnistä, vaan sellaisesta uskonvakaumuksesta, joka yhä edelleen on kristikunnassa enemmistön käsitys Raamatun sanasta. Myös uskonnonvapauden näkökulmasta on kyseenalaista käsitellä raamatuntulkintaan ja teologisiin kysymyksiin liittyviä asioita rikoslain alla.

Kirkko, jota Raamattu kuvaa Kristuksen ruumiiksi, on nyt kovin
haavoitettu. Paikassa, jonka tulisi Martti Lutherin mukaan olla heikkoja
hoitava “syntisten sairaala”, syyttelemme ja lyömme toisiamme.
Kirkon menestynein nuorisotapahtuma on uhattuna. Monia kirkkoa
uskollisesti palvelleita pappeja uhkaa virasta erottaminen. Jeesus sanoi:
“Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää,
eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat.” (Mark. 3:24-25)

Löytyykö rauhantekijöitä?

“Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha!”

Aino Vesti, Maskun kirkkoherra
Mari Stenlund, Kannelmäen seurakuntaneuvoston ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen,TK
Riitta Mäenpää, Lohjan terveyskeskuksen sairaalapastori
Antti Laato, Åbo Akademin professori
Henrik Perret, pääsihteeri, rovasti

Kirjoittaja: de Muerto on maanantai, 02 huhtikuu 2007 @ 23:36
Näin Henrik Wikström kirjoittaa osoitteessa http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_connector&cid=1&Itemid=61&t=245

“Kirkolliset mielipidevaikuttajat, erityisesti Kotimaa-lehti ja laajalevikkinen Kirkko- ja kaupunki, ovat osasyyllisiä kirkon nykyisiin ongelmiin. En muista koska olisin viimeksi nähnyt ko. lehdiltä numeron, jossa ei olisi isohkoa juttua tai pääkirjoitusta naispappeus kysymyksestä. Tämä on huomattu myös keltaisessa lehdistössä, joka tunnetusti rahastaa millä tahansa joka myy; oli sitten kyseessä Speden kuolema tai kirkon johdon ”välinpitämättömyys” naispappeihin kohdistuvassa ”vainossa”. On kummallista miksi vaikkapa Hyvinkään tapauksesta puhutaan malliesimerkkinä kirkon ongelmasta naispappeuden kanssa; kyseessähän on esimiehen kyvyttömyys puolustaa työntekijäänsä päivänselvässä tilanteessa!
Olen nyt ollut noin kolme vuotta virkaan vihittynä pappina. Työurani alussa en juuri joutunut virkakysymyksestä keskustelemaan. Toisin on nyt. En juuri liioittele, jos sanon että miltei jokaisen toimituksen jälkeiset kahvikuppikeskustelut koskevat naispappien oletettua ”vainoa”. Ihmiset ovat epätietoisia mitä ajatella, kuuluako kirkkoon vai ei? Vaimoni on vihitty papiksi miltei samaan aikaan kanssani. Olen sukupolvea, jolle korvakorujen käyttö on luonteva osa pukeutumista. Vaimoni muistaa muutaman kerran, jolloin papin sukupuoli on saattanut vaikuttaa tunnelmaan. Tämäkin on ollut seurakuntalaisista noussutta. Itse voin sanoa useampiakin kertoja, jolloin seurakuntalainen on maininnut jotakin korvakorujen ja niitä pitävän miehen välisestä ristiriidasta. Oletettu vanhoillisuus on siis muualla kuin työyhteisöjen sisällä. On kyllä muutamia, nimeltä tunnettuja seurakuntia joissa pappeuskirjan omaavalle naiselle ei tunnusteta hänelle kuuluvia oikeuksia. Tämä ei ole kokonaiskirkon ongelma. Tällaiset tilanteet joudutaan aina ratkaisemaan paikallisesti. Luterilaisella kirkolla ei ole paavia, joka voisi istuimestaan käsin määräillä yksittäisten seurakuntien asioita.
Syytänkin kirkollista lehdistöä gonzo-journalismista. Määritelmän mukaan tällaista on: ”kertojan omien havaintojen korostaminen ja näennäisten pikkuseikkojen esille tuominen”. Tästä esimerkkinä paisutettu naispappeuskeskustelu tai viime viikon täysin ammattitaidoton, tyypillistä shokkijournalismia edustava tietokonepeli artikkeli. Gonzoa tehdään yleensä kolmesta syystä: se myy, se on viihdyttävää, sillä voi ajaa muita tarkoitus periä. Tässä tapauksessa veikkaan ensimmäistä ja kolmatta vaihtoehtoa. Kohta yksi on päivän selvää. Kolmas kohta onkin jo yllättävämpi, silti ilmeinen. Kirkollisen keskustelun sukupuolistaminen on tietyn lobbari ryhmän lopullinen tavoite. Kirkko halutaan saada kansan silmissä näyttämään epätasa-arvoiselta ja sukupuolirajoittuneelta. Näin on helpompi ajaa samaa sukupuolta olevien liiton kirkollista siunaamista. Tämä on asia joka todella jakaa työntekijöitä ja työyhteisöjä. Tullessaan se rikkoisi kirkon.
Tätäkö todella haluamme?”
HENRIK WIKSTRÖM
pastori
Vantaa

En tunne Henrikiä millään tavoin, mutta mielestäni tämä puheenvuoro oli mediakriittisesti oivaltava. Maalliselta skandaalilehdistöltä ei oikein mitään kannata odottaakaan, mutta on ollut hiuksiaraastavan turhauttavaa huomata viime viikkoina kuinka kirkollisellakaan lehdistöllä joko ei ole osaamista tai halua esittää käypäistä uutisointia naispappeuskysymyksestä. Nykyinen mediapeli ratsastaa yksipuolisella parjaamisella, yleistyksillä, tahallisella vääristelyllä. On vaikea uskoa että tällainen tapahtuisi vahingossa - onhan Kotimaan ja K&K:nkin sisällä teologista osaamista. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että naispappeuden läpi ajaminen on itsetarkoitus joka pyhittää suuretkin typeryydet itse uutisoinnissa.

Kirjoittaja: Augustus on tiistai, 03 huhtikuu 2007 @ 10:48
Vaikuttaisiko Kotimaan “Gonzo-journalismiin” se, että toimitusjohtajana on Pauli Aalto-Setälä, joka on aikaisemmin toiminut keltaisen lehdistön kuninkaallisiin kuuluvan Iltalehden päätoimittajana?

Aalto-Setälä kiittelee tuoreessa artikkelissaan arkkipiispan viimeaikaisia kommentteja ja ihmettelee miksei vanhakantaisia pistetty pihalle jo 20 vuotta sitten.

Kirjoittaja: dk. Laurentius on keskiviikko, 04 huhtikuu 2007 @ 16:52
En tiedä onko Pauli A-S vaikuttanut asiaan. Minusta naispappeus on ollut ongelma Kotimaa-lehdelle jo pitkään, riippumatta päätoimittajasta tai muista viskaaleista. Tavalla tai toisella asia löytyy jos ei aivan joka lehdestä niin vähintään joka toisesta. Myös eri herätysliikkeiden kesäjuhlat uutisoidaan siltä pohjalta, mitä naispappeudesta on sanottu. Ehkä Kotimaan toimituksen tulisi uudistaa lehteään muutoinkin kuin päivittämällä ulkoasua.